Olen itse opiskellut ranskaa aika pitkään ja turhautunut subjunktiivin taivutusmuotojen opetteluun useammin kuin kerran. Kieliopin tuntemuksen ansiosta (ilmeisesti) pääsin ranskaa hyvin osaavien ryhmään, jossa osa opiskelijoista oikeasti puhuu hyvin sujuvaa ranskaa. Tilanne ei ole sama omalla kohdallani, mutta en ole yksin, sillä osa opiskelijoista on aivan yhtä hukassa kuin minä. Ehkä meillä kaikilla on eri vahvuudet: osa on hyviä puhumaan ranskaa, osa ymmärtämään, osa kirjoittamaan ja sitten osa vain on hyviä kaikessa. Taso on kuitenkin aika kova ja heti torstaina alkoivat ensimmäiset 10min suulliset esitykset luokan edessä. Meillä on kuitenkin hyvin mukava, vaikka hieman tiukka Madame opettamassa ja ryhmä on muutenkin todella kiva. Lisäksi opin viikossa todella paljon ranskaa.
Tämän valtavan ranskatulvan lisäksi kävimme tiistaina tutustumassa yliopiston kirjastoon, mikä oli hyödyllistä. Teimme harjoituksen siitä, miten kirjastossa voi löytää haluamansa kirjan. Olisimme tiimini kanssa varmasti osanneet löytää kirjat itsekin, mutta ilmeisesti näytimme olevan niin hukassa, että meitä tultiin auttamaan kerran jos toisenkin. Kaikki kirjat löytyivät siis helposti!
Varsinainen opiskelu alkaa ensi viikolla ja sen kyllä huomaa yliopistolla, sillä loppuviikkoa kohden opiskelijoiden määrä kampuksella tuplaantui. Vanhemmat opiskelijat tulevat ilmeisesti hakemaan uudet opiskelija- ja urheilukorttinsa ennen varsinaista aloitusta, sillä kampus oli yhtäkkiä aivan täynnä. Lisäksi vanhempien opiskelijoiden paluun huomaa katukuvassa, sillä uusien opiskelijoiden opiskelijaelämään vihkimisen rituaaliin kuuluu, että vanhemmat opiskelijat heittävät kermapiiraita heidän naamalleen. Näin Lyonissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti